Album info
|
|
Artistiesittely
|
|
Erkki Palola
IL VIAGGIO, JJVCD-79 EAN 6420617450830
|
Details
IL VIAGGIO
Konsertot viululle ja alttoviululle
Säveltäjä Kai Nieminen
Erkki Palola, viulu ja alttoviulu
Anni Kuusimäki, harppu
Jukka Iisakkila, kapellimestari
Pori sinfonietta
Viulukonsertto ”Il viaggio del cavaliere... (inesistente)”(2005)
Omaggio a Cervantes
1. Agilulfo e Gurdulu (Battaglia)
2. La luna sulla torre, Cadenza
3. Rondine…
4. Nel bosco del san Gral
Nieminen sävelsi 2000-luvun alussa kolme solistikonserttoa. Vuonna 2001 valmistui huilukonsertto Palomar, jonka Patrick Gallois kantaesitti samana vuonna Milanossa. Sitä seurasi klarinettikonsertto Through Shadows I Can Hear Ancient Voices (2002). Trilogian täydensi vuonna 2005 valmistunut Il viaggio del cavaliere... (inesistente) viululle ja orkesterille.
Usein konsertot syntyvät yhteistyönä solistin ja säveltäjän välillä. Se ei ole välttämätöntä, mutta antaa onnistuessaan paremmin tilaa sävellystyölle. Kai Nieminen herätteli konserton syntymäprosessia assosiaatioilla linnut, Rooma, Calvino, Cervantes ja Monteverdi. Kaikki nämä toimivat innoituksen lähteenä viulukonsertolle. Tärkeinä inspiraation lähteinä oli myös kaksi kirjaa: Miguel de Cervantesin Don Quijote ja Italo Calvinon Ritari joka ei ollut olemassa. Calvinon romaani kertoo uljaasta ritarista, jonka kiiltävän haarniskan sisällä ei olekaan mitään – paitsi tyhjyyttä.
Viulukonserton ensimmäinen osa esittelee viulun (tarinan ritari Agilulfo) ja harpun (aseenkantaja Gurdulu). Myös Don Quioten maailma kietoutuu kudokseen. Teos on ihmisen taistelua elämän tuulimyllyä vastaan. Ohjelmallista tekstiä ei musiikille voi luoda, mutta ehkä kukin kuulija kulkee teoksen parissa oman erityisen matkansa.
Erkki Palola
La Serenissima (2006)
Per la memoria per una storia
Alttoviulukonsertto harpulle ja 12 soolojouselle
Come le onde... I La laguna incantata (Mann)
Come un chorale... II La tempesta (Turner e Giorgione)
Sereno dopo La Tempesta III Una notte di stelle vicino al Ponte dei Sospiri (Dessaix)
Epilogo IV (Un chorale...)
Kaikki tällä levyllä olevat teokset liittyvät Välimeren maisemiin. Erityisesti Italia on lähellä Niemisen sydäntä, ja La Serenissima onkin nimetty Venetsian tasavallan mukaan. Alaotsikko ”Per la memoria per una storia” (Erään tarinan muistoksi) viittaa Thomas Mannin pienoisromaaniin Kuolema Venetsiassa. Toinen tärkeä lähde oli Robert Dessaix’n kirja Kirjeitä yöstä, joka kertoo Venetsiassa lomailevasta parantumattomasti sairaasta australialaismiehestä.
La Serenissimassa on aaltojen mystiikkaa. Loputon veden keinunta syö kaupunkia, pehmeä ja karhea kohtaavat. Mukana on makaaberiutta, rappeutumista, naamioita, salaperäistä uhoa, kertoo Kai Nieminen. Hän kuvaileekin teosta yöllisten tunnelmien välittäjäksi. Viulistit soittavat paikka paikoin kelloja, mikä korostaa unenomaista vaikutelmaa.
Konserton tilanneen Erkki Palolan mukaan alttoviulu on soittimena syvemmällä sielussa kuin viulu. Alttoviulun äänessä soi ihmisen tuska ja hätä, mutta myös intohimo. Myös tässä teoksessa solistin rinnalla kulkee aseenkantajana harppu, joka välillä haikailee ritarin rooliin. Teosta leimaa Niemiselle tyypillinen tilan tuntu: hän ei pakkaa partituuria täyteen, vaan antaa eri instrumenteille tilaa hengittää. Teoksen päättää kaunis, koraalimainen epilogi – kunnianosoitus kaikelle menneelle. ”Perinne luo uutta niin elämässä kuin musiikissakin”, toteaa Nieminen.
Henna Salmela
In Mirrors of Time (2000/2007)
Through Colours of Autumn
In Mirrors…
Interlude…
Of Time…
In Mirrors of Time… on sisarteos huilukonsertolle Palomar. Molempien sointimaailma on herkän hauras ja ilmava. Tässä teoksessaan Kai Nieminen haluaakin viedä kuulijan aikamatkalle peilisaliin, jossa kahden kuvastimen välissä seisova ihminen peilautuu ympärilleen äärettöminä heijastuksina.
Teoksen partituuriin on kirjattu Emily Dickinsonin runo:
Time does go on -
I tell it gay to those who suffer now -
They shall survive -
There is a sun -
They don’t believe it now -
Dickinsonin tekstiin sisältyy ajatus ajasta ja perspektiivistä. Nämä on Niemiselle tärkeitä aiheita, ja ne heijastuvat hänen musiikkiinsa. Jos valitsemme kiireettömyyden, on mahdollista huomata ajan hitaus ja löytää ympäriltä loputtomasti tarkkailtavaa. Jos tarkastelemme tuttua asiaa eri suunnasta, se voi näyttäytyä täysin erilaisena. Teemat muovautuvat ajan peileissä, kirkkaus kertautuu ja aiemmin syntynyt heijastuu siihen, mitä uusi tuo tullessaan.
In Mirrors of Time alkaa jousien ja harppujen meditatiivisella vuoropuhelulla. Puhaltimet tuovat aika ajoin mukaan tummempia sävyjä, mutta tunnelma pysyy kautta linjan lempeän läpikuultavana. Kimmeltävään tekstuurista nousee esiin harppu, joka on tällä levyllä tärkeässä asemassa.
Niemisen mukaan näppäiltävän kielisoittimen nopeasti vaimeneva ääni vertautuu arabialaisessa filosofiassa ihmisen elämän kestoon – tai jopa maailmankaikkeuden miljardeihin vuosiin. Mutta jos olet kiinnostunut kyseisestä äänestä, se saattaa soida hiukan kauemmin.
Levyllä kuullaan teoksen uusi, vuonna 2007 valmistunut versio, joka on omistettu Niemisen säveltäjäkollegan Lasse Eerolan muistolle.
Henna Salmela
Kokonaiskesto 70,53
In English
Kai Nieminen: Il viaggio – Omaggio a Cervantes
Violin Concerto “Il viaggio del cavaliere... (inesistente)” (2005)
Omaggio a Cervantes
1. Agilulfo e Gurdulu (Battaglia)
2. La luna sulla torre, Cadenza
3. Rondine…
4. Nel bosco del san Gral
Nieminen composed three concertos for solo instruments in the early years of the millennium. The Flute Concerto Palomar of 2001 was premiered by Patrick Gallois in Milan that year and was followed by the Clarinet Concerto Through Shadows I Can Hear Ancient Voices in 2002. The last work in the trilogy was Il viaggio del cavaliere… (inesistente) for violin and orchestra, dating from 2005.
Concertos are often composed in partnership with a soloist. This is not essential, but if the system works well, it provides more scope for composition. Kai Nieminen triggered the genesis of his Violin Concerto with associations: birds, Rome, Calvino, Cervantes and Monteverdi, all of which served as sources of inspiration. As did two books: Miguel de Cervantes’ Don Quixote and Italo Calvino’s The Nonexistent Knight. Calvino’s novel is about a brave knight who has nothing but emptiness inside his shiny suit of armour.
The first movement of the Violin Concerto introduces the violin (Agilulfo, the knight in the story) and a harp (Gurdulu, his squire). The world of Don Quixote is also woven into the texture. The Concerto is about man’s tilting at the windmill of life. Though it does not as such have a programme, its listeners maybe travel their own special paths through it.
Erkki Palola
In Mirrors of Time (2000/2007)
Through Colours of Autumn
In Mirrors…
Interlude…
Of Time…
In Mirrors of Time… is a sister work to the Flute Concerto Palomar. The timbral world of both is delicate, fragile and airy. Kai Nieminen seeks to convey the listener on a journey in time to a hall of mirrors in which a person standing between two mirrors is infinitely reflected in those around him.
Inscribed in the score is a poem by Emily Dickinson:
Time does go on -
I tell it gay to those who suffer now -
They shall survive -
There is a sun -
They don’t believe it now -
Dickinson’s text incorporates the idea of time and perspective. These mean a lot to Nieminen and are reflected in his music. If we choose a leisurely pace, we may notice the slowness of time and note endless things in our environment. A familiar thing may look quite different when viewed from different angles. Themes are moulded in the mirrors of time, their brightness is magnified and the old is reflected in what the new brings with it.
In Mirrors of Time begins with a meditative strings-harp dialogue. The winds occasionally add deeper hues, but the mood is softly opaque throughout. Out of the shimmering texture rises a harp, which on this disc occupies an important role. According to Nieminen, the quickly dying sound of a plucked stringed instrument is compared in Arabic philosophy to the human life-span – or even the billion years of the universe. But if you are interested in that particular sound, it may live a little longer.
The 2007 version of the work on this disc is dedicated to the memory of Lasse Eerola, a late composer colleague of Nieminen.
La Serenissima (2006)
Per la memoria per una storia
Viola Concerto for harp and 12 solo strings
Come le onde... I La laguna incantata (Mann)
Come un chorale... II La tempesta (Turner e Giorgione)
Sereno dopo La Tempesta III Una notte di stelle vicino al Ponte dei Sospiri (Dessaix)
Epilogo IV (Un chorale...)
All the works on this disc are connected with Mediterranean lands. Italy is particularly close to Nieminen’s heart, and La Serenissima is named after the Republic of Venice. The subheading “Per la memoria per una storia” alludes to the novella Death in Venice by Thomas Mann. Another major source was the novel Night Letters by Robert Dessaix about an Australian man suffering from an incurable disease while on holiday in Venice.
La Serenissima captures the mystery of the waves. The water’s endless lapping is gnawing away at the city, the soft encounters the rough. There is a touch of the macabre, of decay, masks, mysterious fervour, says Kai Nieminen, who goes on to describe his music as a medium for nocturnal moods. At times the violinists play bells, thereby enhancing the dreamlike impression.
According to Erkki Palola, who commissioned the Concerto, the viola, as an instrument, resides deeper in the soul than the violin. The viola sound expresses human pain and anguish, but also passion. Here again the soloist has a squire in the form of a harp that from time to time yearns to be a knight. The Concerto has all the sense of space characteristic of Nieminen: he does not fill his score to the brim but instead allows the instruments room to breathe. The work ends with a beautiful, chorale-like epilogue that is a tribute to all that has gone before. “Tradition creates anew, in life as in music,” says Nieminen.
Henna Salmela
Translation Susan Sinisalo
Total time 70,53
|
Takaisin
|
|
